Rauha

Lääkäri pyysi kirjoittamaan kirjeen sinulle ja lähettämään sen. Hän myös sanoi, että minun pitäisi sanoa sinulle suoraan koska olin opetellut pitämään asioita sisälläni. Yritin tosissani kirjoittaa kirjettä mutta koska se alkoi niin monella kirosanalla, jätin sen kirjoittamatta.

Yht äkkiä ei ollutkaan mitään ihmeellistä sanottavaa. Mitä sitä, enää sanoisi - sanoisi, että olit mäntti, sika, perseestä, paskiainen? Varmasti näitä kaikkea ja paljon muutakin mutta niin olin varmasti minäkin. Noh, ehkä en mutta ainakin narttu.

Odottelen sitä, että tulet salille ja sitten katson miten reagoin. Voi olla, että sanon suoraan tai sitten en vaan välitä. Sen näkee sitten. En halua pohtia etukäteen mitä tapahtuu tai onko jotain mitä pitäisi sanoa. Olen päässyt jo näin pitkälle ja löytänyt tämän hetkisen rauhan asian kanssa. Rauhan kotona, rauhan töissä, rauhan itse kanssa.

Katselen, olen, rakastan ja olen itseni. Paljon hyvää on edessä mutta nyt en muista oliko meillä mitään hyvää. Ehkä, ehkä ei. Mutta onneksi nyt on nyt. 

Reilu 2kk ja itku on muuttunut helpotukseksi ja nauruksi. Olen iloinen, tyytyväinen, rauhallinen. 

Jokainen joka eroa käy läpi niin vielä se päivä tulee, että kaikki on oikeasti hyvin. Todella hyvin!