Tekstit

Rauha

Kuva
Lääkäri pyysi kirjoittamaan kirjeen sinulle ja lähettämään sen. Hän myös sanoi, että minun pitäisi sanoa sinulle suoraan koska olin opetellut pitämään asioita sisälläni. Yritin tosissani kirjoittaa kirjettä mutta koska se alkoi niin monella kirosanalla, jätin sen kirjoittamatta. Yht äkkiä ei ollutkaan mitään ihmeellistä sanottavaa. Mitä sitä, enää sanoisi - sanoisi, että olit mäntti, sika, perseestä, paskiainen? Varmasti näitä kaikkea ja paljon muutakin mutta niin olin varmasti minäkin. Noh, ehkä en mutta ainakin narttu. Odottelen sitä, että tulet salille ja sitten katson miten reagoin. Voi olla, että sanon suoraan tai sitten en vaan välitä. Sen näkee sitten. En halua pohtia etukäteen mitä tapahtuu tai onko jotain mitä pitäisi sanoa. Olen päässyt jo näin pitkälle ja löytänyt tämän hetkisen rauhan asian kanssa. Rauhan kotona, rauhan töissä, rauhan itse kanssa. Katselen, olen, rakastan ja olen itseni. Paljon hyvää on edessä mutta nyt en muista oliko meillä mitään hyvää. Ehkä, ehkä ei. Mu

Pään sisällä käytyjä keskusteluita - viha ystäväni ja samalla viholliseni

Kuva
  Olen viimeiset päivät käynyt keskusteluja kanssasi pääni sisällä. Keskusteluita joissa sanomme asioita toisillemme.    Olen niissä ärtynyt - en vihainen vaan sanon asioita jotka haluan ulos itsestäni. Sanon, että sinulla ei ole oikeutta kertoa, että meidän suhde ei onnistunut kun mielestäni sinä olet se joka ei onnistunut. Kuulostaa raa-alle ja julmalle mutta siltä se tuntuu. En jaksa tai halua enää olla se joka ymmärtää. Ymmärtää että on vaikeaa, ymmärtää kaikilla olevan ongelmia ja ymmärtää....ymmärtää... ja ymmärtää. Oksennan kohta jos joku vielä pyytää ymmärtämään - nope, nope ja EI.  Keskusteluissa myös pyydän sinua katoamaan elämästäni lopullisesti ja kantamaan oman vastuusi asioita. Pyytämään anteeksi minulta. Pitää muistaa, että minä pyysin jo sinulta anteeksi. Anteeksi omaa osaani ja sitä, että en osannut helpottaa oloasi. Anteeksipyyntöni oli vilpitön ja tarkoitettu sinulle. Itse olen vain saanut kommentin, että ei kai tässä syyllisiä etsitä. Eihän anteeksipyyntö sitä tarko

Liisa ihmemaassa ja kaninkolo!

Kuva
Edellisessä postauksessa sanoin, että pakko tehdä tästä aiheesta oma postaus joten tässä mennään. Elämä on pääsääntöisesti oikein mukavaa ja sitä voisi kuvitella, että uusien ihmisten tapaaminen on mukavaa. Ja sehän on! Itse ainakin pidän siitä oikein paljon.  MUTTA Treffeillä käyminen ei onnistu! Ei vaan onnistu ja nyt monia ajattelee, että ei pidä onnistuakkaan vielä. Noh, käytän sanaa "treffailu" aika laajasti uusien ihmisten tapaamisesta. En tarkoita sillä ainoastaan uuden parisuhteen hakemista.  Ennen kuin aloitan kirjoittamisen kunnolla niin sanottakoon vielä sellainen asia, että nämä miehet ovat syyttömiä ja vaikka itsellä on ärsytys niin heidän tekemiset ei ole automaattisesti väärin - nyt ero huumassa vaan ärsyttää niin hitosti!   Nyt siihen mutta kohtaan! Huomastin, että ärsyynnyn ihan liian helposti miesten viesteistä. Miksi? Mikä siinä on, että ihmiset alkavat käyttäytymään oudosti kun kyse on treffailusta. Miettikää nyt! Businespalaveri tai muu tapaaminen työeläm

Juhlapäivä - 2 kk!

 Olen viettänyt erilaista arkea hoitokoiran kanssa kohta 2 viikkoa ja olo on helpottanut koko ajan. Ehkä sitä ei mieti asioita ihan yhtä paljon tai sitten aika vaan tekee tehtävänsä. Tänään on 2 kk mennyt erosta. Kaksi kuukautta! Oikeasti! Tänään aijon juhlia! Kotona ja tilaamalla pizzan 😂 Tuntuu pidemmälle ajalle.  Arki asettuu, välillä suututtaa ja elämä menee eteenpäin. Välillä ajattelen, että haluaisin sanoa muutaman valitun sanan sinulle ja sitten taas en voisi välittää vähempää. Kaikki laimenee omalla tavallaan ja menettää merkitystään.  Kahdessa kk olen käynyt seuraavat vaiheet läpi ja istunut yhteensä varmasti 12 tuntia psykologilla ja vyöhyketerapiassa. Tietysti tähän pitää lisätä puhelut ja keskustelut perheen ja ystävien kanssa joten varmasti 24 tuntia paukkuu helposti rikki. Käyttäkää perhettä, ystäviä, työterveyshuoltoa ja kaikkia keinoja hyväksenne! Se ei tee teistä heikkoja tai hauraita vaan fiksuja pärjääjiä. Ja ainakin itsellä on olo aina helpottanut kun olen jutellut

Erokirje teille jotka elämästäni lähtee

Kuva
Kirjoitan teille kaikille jotka tämän eron myötä lähdette elämästäni. Olette olleet pitkään elämässäni mutta nyt on aika mennä eteenpäin. Erillään. Myöntää, että emme tue toisiamme vaan näin erillään on hyvä. Kun kuulin (53 tai 54 päivää sitten), että olo helpottaa uskoin mutta taas en kuitenkaan uskonut. Nyt ei enää lasketa päiviä kun siihen ei ole tarvetta. Tänään olen huomannut, että elämä voittaa ja voin sanoa todella päässeeni eteenpäin. Elämä maistuu taas elämälle. Sain eilen jotain päätökseen - sain jonkinlaisen tilinpäätöksen tehtyä oman elämäni kanssa. Ja se tuntuu hyvälle. Olenko vielä selvillä vesillä erosta? En - en todellakaan mutta hiton paljon voimaantuneena ja tasapainoisena. Opettelen nyt asioita jotka ehkä olisi pitänyt jo osata meidän parisuhteenaikana mutta nyt opettelen niitä 38. vuotiaana. Itse tiedän aloittaneeni tämän matkan jo meidän parisuhteen aikana mutta nyt saan sen päätökseen. Yksin. Ehkä aikaisemmin kuvittelin meidän tekevän sen yhdessä. Eilen ymm

50 . päivä - Taas jätetty!

Kuva
Olen huomioinut kaveripiirissäni aikaisemmin, että asioista puhuvat jäävät jossain vaiheessa yksin. Olen jopa kuullut ystäväni sanovan, että toisen ystävän tulisi päästä katkeruudestaan irti ja kuinka vaikeaa on enää kuunnella hänen juttujaan.  Itselläni on koetuksella luottaminen muihin ihmisiin. Siskoni ei lähettänytkään whatsapp viestiä kun oli luvannut joten ajatellin tehneeni jotain väärin. Hulluako? No kyllä. Ihminen joka ei koskaan ole aikaisemmin tälläisiä pohtinut joutuu nyt tilanteeseen, että luulen olevani syypää kaikkeen.  Joudun joka kerta kohtaamaan tunteeni siitä, että tulenko taas jätetyksi äkkinäisesti. Se ei ole hauskaa ja kannattaa muistaa, että tälläinen tilanne on rationaalisesti ajateltuna ihan selviö mutta kenenkään mantrat ja leikkimiset toisen tunteilla ei ole sellaista mitä nyt kaipaisin.  Olen välillä oikein vihainen, että eikö ihmiset ymmärrä miltä tuntuu! Pitääkö tästäkin sanoa! Helvetti eikö aikuiset ihmiset osaa olla aikuisia! Mutta kuka nyt on jättämässä

48. päivä - vanha elämä ja uusi elämä. Oman elämän Eat, Pray, Love!

Kuva
Erosta selviäminen ei ole pelkästään vanhan elämän käsittelyä ja eron hyväksymistä vaan iso osa siitä on myös uuden elämän juurruttamista.  Joinakin päivinä uusi elämä tuntuu hyvälle ja innostavalle mutta joinakin päivinä se on ahdistavaa, rasittavaa ja todella väsyttävää. Viimeinen viikko on ollut väsyttävä - et tiedä miksi mutta tiedät olevasti väsynyt. Puhelin tekisi mieli laittaa kiinni, hautautua jonnekkin piiloon ja olla vaan. Ja toisaalta ärsyttää muut ihmiset mutta he eivät ole mitään väärää tehneet. Olen mietinyt, mitä haluan uuteen elämään ja toisaalta miettinyt, mitä haluan seuraavalta parisuhteelta vaikka sen aika on vielä jossain tulevaisuudessa. Jos korona ei olisi päällä niin varmasti ottaisin mallia elokuvasta Eat, Pray, Love ja lähtisin etsimään itseäni mutta nyt se ei ole mahdollista. Jonain päivänä ehkä!    Tähän asti olen tässä vaiheessa päässyt:  Aika Otan uuteen elämään mukaan aikaa - aikaa olla itseni kanssa tälläisenä kun olen. Olen meidän suhteessa ollut niin h