Juhlapäivä - 2 kk!

 Olen viettänyt erilaista arkea hoitokoiran kanssa kohta 2 viikkoa ja olo on helpottanut koko ajan. Ehkä sitä ei mieti asioita ihan yhtä paljon tai sitten aika vaan tekee tehtävänsä. Tänään on 2 kk mennyt erosta. Kaksi kuukautta! Oikeasti! Tänään aijon juhlia! Kotona ja tilaamalla pizzan 😂

Tuntuu pidemmälle ajalle. 

Arki asettuu, välillä suututtaa ja elämä menee eteenpäin. Välillä ajattelen, että haluaisin sanoa muutaman valitun sanan sinulle ja sitten taas en voisi välittää vähempää. Kaikki laimenee omalla tavallaan ja menettää merkitystään. 

Kahdessa kk olen käynyt seuraavat vaiheet läpi ja istunut yhteensä varmasti 12 tuntia psykologilla ja vyöhyketerapiassa. Tietysti tähän pitää lisätä puhelut ja keskustelut perheen ja ystävien kanssa joten varmasti 24 tuntia paukkuu helposti rikki. Käyttäkää perhettä, ystäviä, työterveyshuoltoa ja kaikkia keinoja hyväksenne! Se ei tee teistä heikkoja tai hauraita vaan fiksuja pärjääjiä. Ja ainakin itsellä on olo aina helpottanut kun olen jutellut!


1. Shokkivaihe (en pystynyt syömään, olo oli huono, itkin, itkin ja laihduin)

2. Ymmärrysvaihe (sinulla on pakko olla vaikea olo ja olin sinusta huolissaan)

3. Minä itse- vaihe (tajusin, että minun tehtävä on olla itsestäni huolissani ei SINUSTA!)

 

Päivä kerrallaan- vaiheesta päästiin viikko kerrallaan - vaiheeseen. Nyt rupean pääsemaan vaiheeseen jossa voin ja haluan suunnitella kk tai puolen vuoden päähän. Hiukan vielä ontuu mutta ajatukset rupeavat palaamaan raiteilleen. Tästä vaiheesta pidän. Jaksan taas suunnitella parvekekukkia, sisustusta ja töiden tekemistä. Olla minä itse. Tai oikeastaan en ole enää minä vaan olen uusi minä. Koska olen vahvempi ja rohkeampi :)

Kirjoitan seuraavan postauksen ongelmasta jonka olen nyt huomannut! Se vaatii ihan oman kirjoituksensa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pään sisällä käytyjä keskusteluita - viha ystäväni ja samalla viholliseni

Kuva
  Olen viimeiset päivät käynyt keskusteluja kanssasi pääni sisällä. Keskusteluita joissa sanomme asioita toisillemme.    Olen niissä ärtynyt - en vihainen vaan sanon asioita jotka haluan ulos itsestäni. Sanon, että sinulla ei ole oikeutta kertoa, että meidän suhde ei onnistunut kun mielestäni sinä olet se joka ei onnistunut. Kuulostaa raa-alle ja julmalle mutta siltä se tuntuu. En jaksa tai halua enää olla se joka ymmärtää. Ymmärtää että on vaikeaa, ymmärtää kaikilla olevan ongelmia ja ymmärtää....ymmärtää... ja ymmärtää. Oksennan kohta jos joku vielä pyytää ymmärtämään - nope, nope ja EI.  Keskusteluissa myös pyydän sinua katoamaan elämästäni lopullisesti ja kantamaan oman vastuusi asioita. Pyytämään anteeksi minulta. Pitää muistaa, että minä pyysin jo sinulta anteeksi. Anteeksi omaa osaani ja sitä, että en osannut helpottaa oloasi. Anteeksipyyntöni oli vilpitön ja tarkoitettu sinulle. Itse olen vain saanut kommentin, että ei kai tässä syyllisiä etsitä. Eihän anteeksipyyntö sitä tarko
Lue lisää

50 . päivä - Taas jätetty!

Kuva
Olen huomioinut kaveripiirissäni aikaisemmin, että asioista puhuvat jäävät jossain vaiheessa yksin. Olen jopa kuullut ystäväni sanovan, että toisen ystävän tulisi päästä katkeruudestaan irti ja kuinka vaikeaa on enää kuunnella hänen juttujaan.  Itselläni on koetuksella luottaminen muihin ihmisiin. Siskoni ei lähettänytkään whatsapp viestiä kun oli luvannut joten ajatellin tehneeni jotain väärin. Hulluako? No kyllä. Ihminen joka ei koskaan ole aikaisemmin tälläisiä pohtinut joutuu nyt tilanteeseen, että luulen olevani syypää kaikkeen.  Joudun joka kerta kohtaamaan tunteeni siitä, että tulenko taas jätetyksi äkkinäisesti. Se ei ole hauskaa ja kannattaa muistaa, että tälläinen tilanne on rationaalisesti ajateltuna ihan selviö mutta kenenkään mantrat ja leikkimiset toisen tunteilla ei ole sellaista mitä nyt kaipaisin.  Olen välillä oikein vihainen, että eikö ihmiset ymmärrä miltä tuntuu! Pitääkö tästäkin sanoa! Helvetti eikö aikuiset ihmiset osaa olla aikuisia! Mutta kuka nyt on jättämässä
Lue lisää

1.päivä – haluan koiran!

Kun toinen jättää ja ei itketä – olenko tunteeton? Tuleeko kyyneleet jossain vaiheessa? Koko eilisen päivän ja tämän päivän on ollut oksettava olo ja syöminen tuntuu tuskaiselle. Nälkä on mutta en vaan saa syötyä kunnolla. Välillä kylmät väreet kulkee koko kehon läpi. Kirjoitin jääkaapinoveen lappuja itselleni. Joka kerta kun menen jääkaapille niin näen viestit jossa yksi kehoittaa itkemään kun siltä tuntuu, toinen lappu kertoo, että ajan kanssa mennään tästäkin yli, kolmas lappu kehoittaa miettimään itseään ja sitä, mitä itse haluaa. Viimeinen ja tärkein lappu kertoo sen, että ei kannata haikailla sellaisen ihmisen perään joka ei sinua halua. Heräsin tänään aamulla lyhyiden yöunien jälkeen – kun lähdit kahden aikaan yöllä niin menin nukkumaan mutta nukuin pienissä pätkissä ja näin omituisia unia. Ensimmäinen asia joka mielessä oli aamulla, että nyt voin hankkia koiran. Itsekin teki mieli nauraa koska kuka miettii suhteen päättymisen jälkeen ensimmäiseksi k
Lue lisää