Erosta voittajana

Olen odottanut päivää kauan jolloin pääsen taas Virpin vyöhyketerapiaan. Haluaisin jo mennä mutta nyt on vasta aamu. Herään liian aikaisin ja tunnen oloni väsyneeksi. Ensimmäinen kerta kun näen unia sinusta ja parisuhteesta. Ei mitään ihmeellistä mutta kuitenkin ekakerta sille.   Aamulla töihin ja aika tuntuu matelevan. Töissä on hiljaista joka tekee tästä jopa pahempaa. Ehtii miettiä ja pohtia, käännellä asiaa ja sitten taas toiseen suuntaan kiertää. Olispa töitä tai edes kiire. Eniten pelkään sitä, että joudun olemaan reilun viikon päästä ihan yksin toimistolla!   Yritän tehdä töitä ja keskittyä parhaani mukaan – joudun kuitenkin toteamaan, että nyt armoa itsellesi. Kirjoittelen välillä, omaa tahtia myös Tinderiin, vaikka siitä tuleekin hiukan huono olo. Pitäisikö miehille jo kertoa, että mitä on käynyt vai ei? Välillä nauramme Anun kanssa omituisille ja seksin haluisille miehille. Ei kiitos heille eli punaista ruksia.   Jostain syystä haluaisin kaivaut

Juu, se aamu tuli taas ja meni se nyt paremmin kuin aikaisemmin. Huomaan, että olt vielä eilen laittanut viestiä jossa sanot, että minun pitäisi kertoa sinulle kun voit tulla spinni tunnille. Ihmettelen, että eikö tässä nyt ole jo tästä keskusteltu ja tämän pitäisi olla selvää. Noh, laitan sinulle viestiä, että eikö me mahduta samalle spinni tunnille ja vastaat, että vanha voimassa jos ei muuta sovita. Häh? Ok, sovitaan, että mahdutaan. Ärsyttää hiukan tämä viestittely. Vedän rajan siihen, että sanon suoraan ja sen jälkeen, että palataan! Eli piste. Nyt ei enää sun pyörittämistä. Se loppuu!   Ei itkua, töihin mentiin ja hommia riittää. Onkohan pahinta se jos ei ole tarpeeksi töitä koska se on tulevina viikkoina edessä.   Olen hyvällä tuulella ja kaikki tuntuu seesteiselle. Seesteinen on hyvä sana kuvaamaan tilannetta. Juu, ei paljon kannattaisi olla seesteinen. Saamme Anun kanssa loistoidean asentaa Tinderin ja tehdä minulle profiilin. Tuntuu hyvälle idealle.

Aamun – ai, että näitä on ruvennut jo inhoamaan. Voihan perse! Itkettääkö? Joo! Miksi? Hitto eilen oli parempi aamu. Kamat kasaan ja töihin. Se helpottaa.   Just – pääsen töihin 7:00 aikaan ja huuli väpättää. Eli se siitä helpotuksesta. Odotan kauhulla sitä, että toimistoon rupeaa tulemaan väkeä ja rupeaa kyselemään ”miten loma meni?” tai ”oliko kivaa?”. Voihan perse kun ei siis ollut. Onneksi töitä on vähän – voin aloittaa rennosti ja Anu selkeästi hoitanut mun töitä todella hyvin kahden viikon ajan.   Anu tulee kahdeksalta ja tulee huoneeseen. ”oliko hyvä loma?” ja sitten ne hanat taas aukeaa. Itken ja soperran. Ihan kamalaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa kun olla vaan se mikä olen. Olen nyt hukassa ja epävarma. Sattuu, hävettää, itkettää. Rehellisesti ja avoimesti.   Selitän Anulle, mitä on tapahtunut ja ei sinäänsä yllätä, että hän on ihmeissään. No äläpä kun tässä on itsekkin ollut ihmeissään.   Itku loppuu ja päivän aikana tulee monta sellaista koh

Aamu – taas! Nukuin ja nukuin hyvin. Heräilin kyllä aamuyöstä mutta nukahdin uudelleen. Herään 7 aikoihin ja herään onneen. En ole ahdistunut vaan herään mielelläni. Lyhyt Eckhart Tollen video ja meditaatio kahvin kera. Tällä pääsee jo siihen asti, että lenkille on hyvä mennä.   Kävelen ja juoksen, kävelen ja juoksen. Vaikka kello on vasta vähän ja on aamupäivä niin silti lämmin. Ajatukset juoksee mukana. Hienoa antaa niiden vain lentää ja mennä eteenpäin. Suurin osa on varmasti sellaisia ajatuksia, että mitä haluan sinulle sanoa. Hyvä mieli koko ajan. Ihanaa pitkästä aikaa.   Kotona tuntuu hyvälle ja katson eilen kesken jääneet elokuvat. Syön ja luen paljon erilaisia materiaaleja. Samalla rupeaa hiukan jännittämään se hetki kun tulet. Mitä jos se on ihanaa tai mitä jos on kamalaa? Mistäs minä tiedän.   Päivää kuvaa vaan se, että kaikki on rauhallisempaa kuin aikaisempina päivinä. Välillä tulee tuntemuksia ja välillä taas nautin rauhallisuudesta – jostaki

Aamulla kun herää 4:30, väsyneenä niin ensimmäisenä rupeaa miettimään, että saanko syötyä tai mitä tästä tulee?   Äiti oli ollut seuranani ja kuuntelemassa minua keskiviikosta asti mutta tänään heitän hänet kauppaan ja kotiin. Ja taas tulee itku. Saan syötyä vähän aamupalaa mutta itku tulee. En tiedä mitä haluan mutta itku tulee – viha tulee.   Kuin pakosta lähden ihmisten ilmoille ja masennus iskee. Mikään ei tunnu miltään ja menen vain eteenpäin. Haluaisin kotiin peiton alle. Tahdon olla yksin ja samaan aikaan pelkään sitä. Uusi piirre minussa.   Melkein alan itkeä kaupassa kun kävelen hyllyjen välissä. Pidättelen siihen asti, että olen yksin autossa. Tuure Kilpeläisen biisi, rakastan niin että sattuu soi autossa. Itken, enkä näe kunnolla tietä ja välillä mietin, että pitäisikö pysähtyä auton kanssa.   ” Vielä kaksi askelmaa Niin me huipulla ollaan Me nähdään terracotta katot Vasten laajaa maisemaa Sä sanot Eiks se ookkin outoo et nyt yhdessä

Eilen illalla kuuntelin Eckhart Tollen Youtube videoita ja rupesin kuuntelemaan hänen ensimmäistä kirjaansa. Paljon asiaa mutta hyvää asiaa. Näiden oppien avulla pääsin yön yli – vaikka heräsin yöllä ja asiat rupesi pyörimään päässä niin ymmärsin, että minun pitää ulkoistaa itseni ajatuksistani. Ajatukseni ei tue olemistani, ne hallitsevat minua ja saavat ajatuksia päähäni. Herään hiukan positiivisemmin kuin aikaisemmin. Vatsa ollut sekaisin koko yön mutta heti kun ajatukset rupeavat olemaan pois tästä hetkestä yritän saada itseni kasaan ja takaisin tähän hetkeen. Olo ei ole tosiaan yhtä ahdistava tai oksettava kuin aikaisempina aamuina. Tartun siihen edistykseen. Pieni edistys mutta edistys kuitenkin. Pohdin eilisiä ajatuksia ja mietin kirjettä jota rupesin sinulle kirjoittamaan. Se tuntuu nyt ehkä naiville ja omituiselle. Miksi haluaisin olla ystäväsi tai antaisin taas sinulle mahdollisuuden valita, miten tästä mennään eteenpäin? Tämähän se ongelma on

Herään huonosti nukutun yön jälkeen ja olo tuntuu ahdistavalta herätessä. Ihan kuin heräisi todellisuuteen ja tajuan sen aina joka aamu uudestaan ja uudestaan. Tiedän, että tänään pitää käydä kaupassa ja hakemassa postista paketti joten se ainakin saa minut ulos. Kävelen helteisessä Espoossa kauppaa kohden ja tajuan miettiväni, että miten tämä saadaan korjattua. Saako tätä korjattua? Miksi edes haluaisin korjata? Yritän muistuttaa itseäni, että jokainen tunne ja jokainen ajatus tulee ja ne menee. Ne eivät ole pysyviä – kiitos YIN joogan joka tämän on opettanut. Mietin matkalla myös voisinko tavata sinua – suostuisitko siihen. Haluaisin kertoa, että ne ole sinulle vihainen mutta olen pettynyt. Joudun kaupassa tekemään elokuvista tutun syöksähtämisen hyllyjen väliin koska luulen näkeväni meidän yhteisen tutun ja entisen työkaverin tyttöystävänsä kanssa. Näytän hikiseltä ja otsassa lukee isolla ”Eronnut” joten en todellakaan halua ketään tuttuja nähdä – ajatus kauhistuttaa.

Nukuin reilun 9 tunnin yöunet ja olo oli ihana. Aurinkoinen päivä joten halusin lähteä kävelemään. Kävellessä mietin, että miksi on tapahtunut ja mitä itse haluaisin tulevaisuudelta. Edelliseen päivään erona oli se, että pyörittelin päässäni skenaariota siitä josko voisimme vielä tavata ja käsitellä asiaa yhdessä. Ei niin, että haluaisin palata yhteen mutta koska oma luonteeni on sellainen, että en halua vihata vaan tuntea myötätuntoa. Itku tuli äidin kanssa puhelimessa ja totesin, että pääsen tästä pahasta olosta vain puhumalla ja sovimme, että haen äidin tänne luokseni puhumaan ja olemaan lähellä. Kyllä 38 vuotiaana voi vielä äitiään tarvita ja haluta tukea. Koska olen myös lukenut, että tälläisen asian jälkeen keho on stressissä, niin yritän välttää liiallista asioiden tekemistä ja saada kehon tasapainoon. Mitä nopeammin tunteet on tunnettu ja keho tasapainossa niin paraneminen voi alkaa. En ole saanut syötyä kuin pieniä paloja ja enemmän on alkanut se ä

Kun toinen jättää ja ei itketä – olenko tunteeton? Tuleeko kyyneleet jossain vaiheessa? Koko eilisen päivän ja tämän päivän on ollut oksettava olo ja syöminen tuntuu tuskaiselle. Nälkä on mutta en vaan saa syötyä kunnolla. Välillä kylmät väreet kulkee koko kehon läpi. Kirjoitin jääkaapinoveen lappuja itselleni. Joka kerta kun menen jääkaapille niin näen viestit jossa yksi kehoittaa itkemään kun siltä tuntuu, toinen lappu kertoo, että ajan kanssa mennään tästäkin yli, kolmas lappu kehoittaa miettimään itseään ja sitä, mitä itse haluaa. Viimeinen ja tärkein lappu kertoo sen, että ei kannata haikailla sellaisen ihmisen perään joka ei sinua halua. Heräsin tänään aamulla lyhyiden yöunien jälkeen – kun lähdit kahden aikaan yöllä niin menin nukkumaan mutta nukuin pienissä pätkissä ja näin omituisia unia. Ensimmäinen asia joka mielessä oli aamulla, että nyt voin hankkia koiran. Itsekin teki mieli nauraa koska kuka miettii suhteen päättymisen jälkeen ensimmäiseksi k

Heräämme aamulla ja kosketan kättäsi hellästi. Huomaan, että olet kireänä joten anna tilaa. Haluan, että tunnet olosi taas hyväksi ja tiedän, että ahdistan sinua. Keität kahvia ja otat kirjan. Myös itse jännitän illalla olevaan tenttiä ja oloni hiukan ahdistunut. Kertailen kirjan kanssa asioita ja sinä luet. Jännitän ja tajuan, että ongelma ei ole illalla oleva tentti vaan sinä. Olen nähnyt tämän aikaisemminkin ja tunnen yhtäkkiä tuskaa. Huomaan, että rupeat tekemään lähtöä, joten ajattelen, että meidän pitäisi vielä puhua huomenna alkavasta parin yön matkasta Lappeenrantaan. Tulen keittiöön sinua vastaan ja samalla sanot, että haluat peruuttaa Lappeenrannan matkan. Samalla kyyneleet taas vyöryy päälle ja sanon, että ok. En kuitenkaan itke – inhoat sitä. En siis itke. Ehkä näin parempi ja samalla kysyn, että saanko olla edes vähän pahoillaan tästä. Tämän lisäksi kysyn, että oletko tulossa tänään. Ja samalla toivoin, että olisit ottanut omaa aikaa itsell