3. päivä - Ahdistus


Herään huonosti nukutun yön jälkeen ja olo tuntuu ahdistavalta herätessä. Ihan kuin heräisi todellisuuteen ja tajuan sen aina joka aamu uudestaan ja uudestaan. Tiedän, että tänään pitää käydä kaupassa ja hakemassa postista paketti joten se ainakin saa minut ulos.

Kävelen helteisessä Espoossa kauppaa kohden ja tajuan miettiväni, että miten tämä saadaan korjattua. Saako tätä korjattua? Miksi edes haluaisin korjata? Yritän muistuttaa itseäni, että jokainen tunne ja jokainen ajatus tulee ja ne menee. Ne eivät ole pysyviä – kiitos YIN joogan joka tämän on opettanut.

Mietin matkalla myös voisinko tavata sinua – suostuisitko siihen. Haluaisin kertoa, että ne ole sinulle vihainen mutta olen pettynyt.

Joudun kaupassa tekemään elokuvista tutun syöksähtämisen hyllyjen väliin koska luulen näkeväni meidän yhteisen tutun ja entisen työkaverin tyttöystävänsä kanssa. Näytän hikiseltä ja otsassa lukee isolla ”Eronnut” joten en todellakaan halua ketään tuttuja nähdä – ajatus kauhistuttaa.

En ole juurikaa syönyt ja ulkona rupeaa olemaan jo aamupäivällä niin kuuma – että pelkään kaatuvani maahan. Kun tulen lähemmäs kotia niin ajatus ystävyydestä tulee mieleen. En halua parisuhdetta takaisin mutta ystävänä olisi kiva olla. Eikä ole loistava idea? Tämän jälkeen mietin, että haluanko olla oikeasti ystävä vai yritänkö paikata jotain asiaa surussani. Onkohan tämä nyt ihan todellinen tunne.

Niin kauan kuin kirjoitan tai puhun jonkun kanssa ja toistelen itselleni, että olen surullinen, ahdistunut, nälkäinen ja pettynyt niin ahdistus pysyy poissa. Päätän siis jatkaa päiväkirjan kirjoittamista koska se auttaa. Huvittavaahan tässä oli se, että SINÄ ehdotit kirjoittamista.

Kello 13:10 saan syötyä. Ennen sitä mun pitää itkeä. Jos en itke niin sitten en pysty nielemään. Seuraavalle päivälle kehitän aikataulun: heti aamusta kunnon itku, sen jälkeen kunnon aamupala ja kahvia. Sen jälkeen olo on hyvä ja melkoisen voittamaton.

Voikohan suru tehdä mielisairaaksi? Tuntuu, että välillä mennään aallon huipulla ja välillä aallon pohjalla? Miten tästä eteenpäin?

Olen kertonut siskolle ja kirjoittelen siskon kanssa joka päivä Facebookissa. Pohdimme, pyörittelemme ja heittelemme ideoita. Parasta terapiaa!

Kerroin eilen siskontytölle – se helpotti koska olemme menossa heti ensi viikolla kävelemään. Odotan sitä!

Kerroin uudelle Facebook ystävälle tilanteesta avoimesti – yllätti koska hän on samassa tilanteessa, että parisuhde natisee.

Tekisi mieli huutaa koko maailmalle, jos se vaikka auttaisi.

Välillä tulee ihmeellisiä asioita mieleen ja yritän itselleni kertoa, että nämä tilanteet ja tapahtumat on olleet tärkeitä myös sulle. Kosketukset ja suukot – läheisyys vaikka se ei aina tuntunut olevan sulle hieno kokemus. En suostu uskomaan, että nämä tilanteet ovat olleet pahoja tai että suhteemme ei olisi ollut myös hieno.

Illalla löydän armollisuuden ja luulen, että sen avulla tästä päästään. Sinulla on vaikeaa – ymmärrän.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pään sisällä käytyjä keskusteluita - viha ystäväni ja samalla viholliseni

1.päivä – haluan koiran!

8. päivä – Tinder! En ole valmis! Anteeksi miehet!