9. päivä – vyöhyketerapia

Olen odottanut päivää kauan jolloin pääsen taas Virpin vyöhyketerapiaan. Haluaisin jo mennä mutta nyt on vasta aamu. Herään liian aikaisin ja tunnen oloni väsyneeksi. Ensimmäinen kerta kun näen unia sinusta ja parisuhteesta. Ei mitään ihmeellistä mutta kuitenkin ekakerta sille.

 

Aamulla töihin ja aika tuntuu matelevan. Töissä on hiljaista joka tekee tästä jopa pahempaa. Ehtii miettiä ja pohtia, käännellä asiaa ja sitten taas toiseen suuntaan kiertää. Olispa töitä tai edes kiire. Eniten pelkään sitä, että joudun olemaan reilun viikon päästä ihan yksin toimistolla!

 

Yritän tehdä töitä ja keskittyä parhaani mukaan – joudun kuitenkin toteamaan, että nyt armoa itsellesi. Kirjoittelen välillä, omaa tahtia myös Tinderiin, vaikka siitä tuleekin hiukan huono olo. Pitäisikö miehille jo kertoa, että mitä on käynyt vai ei? Välillä nauramme Anun kanssa omituisille ja seksin haluisille miehille. Ei kiitos heille eli punaista ruksia.

 

Jostain syystä haluaisin kaivautua syvälle kotiin ja peiton alle. Mutta samalla odotan ja jännitän Virpin tapaamista.

 

Olen väsynyt tänään. Itken autossa kun ajan Pohjois-Helsinkiin. Itken kun pääsen Virpin tuoliin istumaan ja selitän taas kerran, että mitä on käynyt. Oman tarinani ja sen mitä minusta on tapahtunut. Itken ja selitän. Ihmettelen ja analysoin.

 

Hoidon jälkeen olen väsynyt ja seesteinen. Mutta nyt haluan olla yksin. Haluan vaan olla! Jos rehellisiä ollaan niin haluaisin laittaa viestiä sinulle ja sitten vasta olla.

 

Laitan sinulle viestin vielä illalla ja pyydän anteeksi, että lisännyt sun tuskaasi vaikka olisin ehkä halunnut tehdä juuri päinvastoin.

 

Tänään on hyvä ja samaan aikaan väsynyt päivä. Menen nukkumaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pään sisällä käytyjä keskusteluita - viha ystäväni ja samalla viholliseni

50 . päivä - Taas jätetty!

1.päivä – haluan koiran!