11. päivä – Paras kaveri on kuollut

Herään sydämen hakkaamiseen. Se lyö – se lyö liian lujaa! Yritän katsoa sarjaa ennen kuin nousen jotta saan muuta ajateltavaa. Odotan myös kellon kulkevan koska herään nykyään liian aikaisin. Nukahdan helposti (melatoniinin avulla) ja nukun suht tasaisesti yöllä mutta aamulla herään liian aikaisin.

 

Kai sitä vähän jo pelkää näitä aamuja.

 

Päätän kävellä töihin jotta hyvä vire olisi mahdollista. Kuulokkeet päähän ja menoksi. Onpa kiva ilma ja hyvä fiilis. Pääsen töihin asti ja rupean syömään puuroa. Ei – nyt taas tökkii. Kauhea nälkä mutta kun ruokaa on vaikea saada alas. Ihan kirjaimellisesti todella vaikea saada. Turhaudun töissä ja pitkästä aikaa tulee töissä turhautuminen. Olen ollut pitkään kuin lääkkeissä – lääkkeissä jotka kohdistanut tunteet muualle ja työasiat vaan ollut jotain mikä olankohautuksella ohitetaan.

 

Aika matelee hiljaisen päivän takia ja kun on hiljaista niin ajatukset harhailee ja olosta tulee tukala. Mitä teet? Laitatko myöhemmin viestiä? Ja kun joudut toteamaan, että ei taida enää kuulua mulle tai että et laita mulle viestiä niin paskalle se tuntuu. Todella paskalle.

 

Tajuan vasta iltapäivällä kun pääse kotiin, että mitä suren. Suren ystävän kuolemaa. Sisko kysyy vointeja ja kirjoitan hänellekkin, että suren ystävän menestystä. Joku joka on tuntenut niin hyvin ja kuitenkin pitkään on poissa. Se ystävä kuoli. Sitä ei enää ole.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pään sisällä käytyjä keskusteluita - viha ystäväni ja samalla viholliseni

50 . päivä - Taas jätetty!

1.päivä – haluan koiran!