12. päivä – intuitio ja tehdään niin kuin parhaalle tuntuu

Aamulla heräsin siihen todellisuuteen, että oli tälle päivälle sopinut treffit. En ymmärrä miksi. Kai se eilen oli hyvä idea tai ehkä enemmän sellaista, että haluan tavata ihmisiä. Mennä eteenpäin.

 

Peruutan kuitenkin heti ensi töikseni treffit – vetoan sateeseen. Nyt taas kaikki on ok. Tai sitten ei. Aamulla itken. Itken ihan ääneen ja yritän koota itseni. Itken aikani ja tiedän, että minun pitää lähteä tapaamaan Päiviä. Päiviä joka tuli elämääni tällä odottamattomalla hetkellä mutta josta on tullut jo yllättävän hyvä tuki. Olemme tukena toisillemme. Päivillä on saman tapaisia ongelmia.

Itken ja sen jälkeen menen tunnottomaan tilaan. Olen hädin tuskin saanut syötyä aamupalaa koska ruoka ei vaan maistu. Istun ja mietin. Mietin, että on olemassa kaksi vaihtoehtoa:

 

1.     Otan sinuun yhteyttä ja juttelemme asiasta

2.     Hyväksyn tilanteen tälläisenä ja jatkan elämääni

 

Ensiksi valitsen 1. ja sitten mietin, että mitä jos sanot ei? Kaksi vaihtoehtoa taas. Joko sanot ei ja minun pitää se hyväksyä tai sitten sanot joo ja juttelemme. Kun pääsen tämän yhtälön loppuun – kirjoitan sinulle viestin. Sanon suoraan, että haluan jutella kiireettömästi. Toivon, että suostut koska olisit utelias tai edes hiukan huono omatunto. Lupaan tarjota sulle lonkeron.

 

Samalla tajuan, että kaikki eivät tätä ymmärrä. Ymmärrä sitä, että en itseäni alenna tällä vaan haluan oman tarinani kuultavaksi. Haluan, että kuulet minun puoleni asiasta ja haluan, että tiedät tehneesi rumasti hoitamalla asian niin kuin hoidit. Haluan ääneni takaisin. Haluan mennä eteenpäin.

 

Nyt lähden tapaamaan Päiviä – vähän jännittää.

 

Päivi tulee Pirttimäkeen ja heti ensimmäiseksi näen iloisen ja pulppuavan ihmisen. En vaan voi olla pitämättä tästä. Juttu luistaa heti ja olen hetken todella onnellinen. Onnellinen ihmisistä, jotka ovat puheliaita ja sanoittavat tunteitaan. Tarvitsen tälläistä.

 

Huomaan, että olet laittanut viestiä. Kerrot, että tapaaminen onnistuu joko maanantaina tai keskiviikkona. Totean, että nyt keskityn Päiviin ja koiriin.

 

Kävelemme Päivin kanssa 2 tuntia ja juttelemme koko ajan. Juttelemme koirista, elämästä ja suhteista. Olen hämmentynyt, miten paljon meillä on yhteistä. Miten voi olla! Onko tämä normaalia, että ihmiset ei osaa puhua tai sanoa miltä tuntuu. Juttu Päivin kanssa pulppuaa ja taidamme olla kummatkin omia itseämme. Tuntuu hyvälle.

 

Käyn vielä äidin luona ennen kuin yritän lähteä syömään kotiin. Juttelemme äidin kanssa ja kerron, mitä kaikkea tänään on tapahtunut. Kerron, miten rakastan täydestä sydämestä ja se on mun supervoima ja samaan aikaan mun pahin vihollinen.

 

Nälkä painaa koska en ole kunnolla syönyt. Käyn kaupassa ja otan jotain mukaani. Pakaste pizzaa ja jauhelihaa. Jos edes jotain saisin alas – olisin tyytyväinen.

 

Vastaan sinulle, että sovitaan keskiviikko koska haluan maanantaina mennä spinniin. Keskiviikkona siis näemme. Laitat vielä viestin, että olipas märkä golfkierros tänään. Kuten aina ennenkin.

 

En tiedä mitä ajatella. Välillä tuntuu hyvälle ja taas toisessa hetkessä ei niinkään. Syöminen on vaikeaa ja haluan, että tämä vaikeus loppuu! LOPPUU!

 

Pakko päästä nukkumaan ajoissa – viime yö näkyy naamassa ja olossa. Ihan sama mihin aikaan herään mutta haluan nukkua kunnolla ja siksi jätänkin kaikki Tinderöinnit pois. Tänään kaikki se tuntuu pahalle unelle ja virheelle.

 

Kuuntelin Eckhart Tollen vaimon videon intuitiosta ja kuten olin äidilleni jo aikaisemmin puhunut niin jokainen soluni huutaa tekemään eri tavalla kuin ohjeet tai muut neuvovat. En tiedä miksi mutta kun kuuntelen videota tajuan, että nämä ovat niitä tilanteita jossa intuitio voi olla se joka omaa oloani yrittää korjata.

 

uskon siihen, että jos saan sinulle purettua sydäntäni niin oloni voisi parantua. Tähän uskon – tänään. Jos mieleni muuttuu ennen keskiviikkoa niin sitten muuttuu ja sitten eletään sen mukaan.

 

Haluan, että kaikki tietävät ettei ole heikkoutta kertoa rakastavansa jotakuta. Vaikka itselleen jotakin hokisi niin se ei poista todellisuutta. Tämän olen ymmärtänyt. Ei ole heikkoutta kertoa tuntevansa eri tavalla kuin toinen, eikä todellakaan ole heikkoutta kertoa kaipaavansa. Olen itsenäinen ja omillaan tuleva nainen mutta mikään edellä mainittu ei poista sitä vaan vahvistaa sitä.

 

Mä olen varmasti tehnyt kaiken väärin tässä erossa jos on uskominen ohjeita. Sillä mennään. Miksei tunnu siltä, että olin tehnyt virheen? Ehkä siksi että toimin kuten minun pitää toimia, eikä niin kuin joku sanoo, että pitää toimia.

 

Hyvää yötä!