41. päivä - "Sure mutta älä tee surua pelosta"

Aikaisien aamujen ahdistus on poistunut. Se poistui iltarutiinia muuttamalla. Jokainen varmasti löytää oman keinonsa mutta itsellä se oli meditaatiota nukahtamiseen ja hengitysharjoituksia. Aamut on taas mun eikä ahdistuksen! Tänään jopa kokeilin aamujoogaa joka enemmänkin muistutti venyttelyä mutta kaikki käy 💛

Ahdistuksen mentyä on yhdeksi vaikeimmaksi tehtäväksi tullut päästää irti surusta. Ajan kanssa jokainen meistä päästää irti suhteesta ja siitä, mitä joskus oli. Muistakaa päästää irti myös surusta! Saa surra - ehdottomasti mutta siihen ei tarvitse jäädä vellomaan.

Itse teen tätä tietoisesti - tiedän, että haluaisin meditoimalla tai jollakin aikakonetta muistuttavalla laitteella siirtää pahaa oloa toiselle mutta ei onnistu. Toinen on jo poissa ja hänellä omat tunteensa (tai ei. Kannattaa muistaa, että toinen ei välttämättä ole yhtä surullinen) ja mikään missä vellot ei siirry toiselle.

"Sure mutta älä tee surua pelosta"

Tälläisinä hetkinä järkevä ajattelu on muuten yllättävän vaikeaa ja siitä syystä tietoinen ajatusten kohdistaminen toimii hyvin. Muuten sitä on pelkästään tunteiden vietävänä ja harmaassa mössössä.

Meidän parisuhteen aikan pelkäsin tarpeeksi

1. hylätyksi tulemista

En uskaltanut kertoa mitä halusin. Tarpeista yritin kertoa mutta ne eivät päättyneet hyvin.

Muistan keskustelun jossa kysyin makuuhuoneessa rauhallisesti, että voinko pyytää apua siivoamisessa koska olit asunut jo 2 vuotta lounani epäviralliesti. Pesin vaatteesi ja joka viikko siivosin. Sain sinulta vastauksen, että mitä sellaista muka teen jota en tekisi yksin ollessa?

2. itseäni

Jossain vaiheessa olen ruvennut pelkäämään jopa itseäni. Mitä sanon. Mitä teen. Miten reagoin.

Päätin liikaa asioista ja toisessa hetkessä tein liian vähän päätöksiä. Reagoin aina liian tunteella ja liian voimakkaasti. Tein aina ongelman ja purin sen sinuun. Aina keskustelua - ei tarvitse keskustella. Liian hätäinen, käytän liikaa rahaa kauppaan, teen liikaa ruokaa, vedän kaiken aina yli ja liioittelen.

Nämä olivat sun sanoja. Arjessa ja riitojen aikana. Opin siihen, että mikään mitä teen on jotekin kyseenalaista.

Pelkäänkö edelleen olevani liian huono? Kyllä. Pelkään. Joka päivä päästän kuitenkin irti pelosta. Ainakin muutamaksi minuutiksi ja toivon, että jonain päivänä se muutama minuutti kasvaa tunniksi, tunneiksi ja vuorokaudeksi.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pään sisällä käytyjä keskusteluita - viha ystäväni ja samalla viholliseni

Kuva
  Olen viimeiset päivät käynyt keskusteluja kanssasi pääni sisällä. Keskusteluita joissa sanomme asioita toisillemme.    Olen niissä ärtynyt - en vihainen vaan sanon asioita jotka haluan ulos itsestäni. Sanon, että sinulla ei ole oikeutta kertoa, että meidän suhde ei onnistunut kun mielestäni sinä olet se joka ei onnistunut. Kuulostaa raa-alle ja julmalle mutta siltä se tuntuu. En jaksa tai halua enää olla se joka ymmärtää. Ymmärtää että on vaikeaa, ymmärtää kaikilla olevan ongelmia ja ymmärtää....ymmärtää... ja ymmärtää. Oksennan kohta jos joku vielä pyytää ymmärtämään - nope, nope ja EI.  Keskusteluissa myös pyydän sinua katoamaan elämästäni lopullisesti ja kantamaan oman vastuusi asioita. Pyytämään anteeksi minulta. Pitää muistaa, että minä pyysin jo sinulta anteeksi. Anteeksi omaa osaani ja sitä, että en osannut helpottaa oloasi. Anteeksipyyntöni oli vilpitön ja tarkoitettu sinulle. Itse olen vain saanut kommentin, että ei kai tässä syyllisiä etsitä. Eihän anteeksipyyntö sitä tarko
Lue lisää

50 . päivä - Taas jätetty!

Kuva
Olen huomioinut kaveripiirissäni aikaisemmin, että asioista puhuvat jäävät jossain vaiheessa yksin. Olen jopa kuullut ystäväni sanovan, että toisen ystävän tulisi päästä katkeruudestaan irti ja kuinka vaikeaa on enää kuunnella hänen juttujaan.  Itselläni on koetuksella luottaminen muihin ihmisiin. Siskoni ei lähettänytkään whatsapp viestiä kun oli luvannut joten ajatellin tehneeni jotain väärin. Hulluako? No kyllä. Ihminen joka ei koskaan ole aikaisemmin tälläisiä pohtinut joutuu nyt tilanteeseen, että luulen olevani syypää kaikkeen.  Joudun joka kerta kohtaamaan tunteeni siitä, että tulenko taas jätetyksi äkkinäisesti. Se ei ole hauskaa ja kannattaa muistaa, että tälläinen tilanne on rationaalisesti ajateltuna ihan selviö mutta kenenkään mantrat ja leikkimiset toisen tunteilla ei ole sellaista mitä nyt kaipaisin.  Olen välillä oikein vihainen, että eikö ihmiset ymmärrä miltä tuntuu! Pitääkö tästäkin sanoa! Helvetti eikö aikuiset ihmiset osaa olla aikuisia! Mutta kuka nyt on jättämässä
Lue lisää

1.päivä – haluan koiran!

Kun toinen jättää ja ei itketä – olenko tunteeton? Tuleeko kyyneleet jossain vaiheessa? Koko eilisen päivän ja tämän päivän on ollut oksettava olo ja syöminen tuntuu tuskaiselle. Nälkä on mutta en vaan saa syötyä kunnolla. Välillä kylmät väreet kulkee koko kehon läpi. Kirjoitin jääkaapinoveen lappuja itselleni. Joka kerta kun menen jääkaapille niin näen viestit jossa yksi kehoittaa itkemään kun siltä tuntuu, toinen lappu kertoo, että ajan kanssa mennään tästäkin yli, kolmas lappu kehoittaa miettimään itseään ja sitä, mitä itse haluaa. Viimeinen ja tärkein lappu kertoo sen, että ei kannata haikailla sellaisen ihmisen perään joka ei sinua halua. Heräsin tänään aamulla lyhyiden yöunien jälkeen – kun lähdit kahden aikaan yöllä niin menin nukkumaan mutta nukuin pienissä pätkissä ja näin omituisia unia. Ensimmäinen asia joka mielessä oli aamulla, että nyt voin hankkia koiran. Itsekin teki mieli nauraa koska kuka miettii suhteen päättymisen jälkeen ensimmäiseksi k
Lue lisää