43. päivä - ottaisinko sut takaisin jos siihen mahdollisuus tulisi?

Kävin eilen treffeillä. Ensimmäistä kertaa 38 ikävuoden aikana miehen kanssa joka haki minut kotoa, vei syömään (maksoi) ja toi takaisin turvallisesti kotiin. Juttelimme ja meillä oli oikeastaan hyvinkin mukavaa. Puhuminen oli luonnollista ja siihen ei tarvinnut itseään pakottaa. Ilta oli kaiken kaikkiaan hyvinkin onnistunut. Ihan mukava mies ja sanavalmis, empaattinen, huomioi.

MUTTA

Kun pääsin kotiin niin elämä ei tuntunutkaan omalle. Ihan kuin treffit olisi ollut vaan uni tai rinnakkaistodellisuus jossa olisin piipahtanut. Rupesin jänistämään ja pelot omasta kelpaamattomuudesta tuli takaisin päähän. Tämä on se minkä sinä olet omalla katoamisellasi aiheuttanut - itsensä epäilemisen ja pelko omasta huonoudesta.

Oli pakko laittaa treffikumpanille viestiä mukavasta illasta koska muuten sen olisin jättänyt tekemättä. Syteen tai saveen ajattelen kun mitään ei ole menetettävää.

Parasta kuitenkin nyt olisi saada sinulta halaus. Jotain tuttua ja turvalllista. Se riittäisi - ei mitään muuta kuin halaus. Ehkä voisit sanoa, että kaikki tulee olemaan vielä ok. Ei yhdessä mutta erikseen tulee olemaan ok.

Samaan aikaan tiedän, että se elämä jonka rakensin ja jossa olit omalta osaltasi mukana niin sitä ei ole ja nyt pitää uusia muistoja tehdä, rakentaa, luoda. Helppoa se ei nyt alussa ole mutta pakko on jostain lähteä liikkeelle. Ja samalla ehkä miettiä, että mitä haluan. Koska nyt kaikki se, mitä halusin kun olit lähellä niin ei itseasiassa tunnu enää miltään. Ihan kuin kaikesta pitäisi luopua.



"It was an opportunity to honour our memories and to make room for new ones." Jilly Pretzel, Chicken Soup for the Soul

City in the Sky by Teodoru Badiu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pään sisällä käytyjä keskusteluita - viha ystäväni ja samalla viholliseni

50 . päivä - Taas jätetty!

1.päivä – haluan koiran!